Lukunäyte Koiranäyttelyssä

– Älä suotta pelkää, se oli vain tuo kehänauha tuulessa, emäntä selitti.

Kira katsoi hätääntyneenä ympärilleen, mutta ei nähnyt mitään tämän kaaoksen tavallisuudesta poikkeavaa. Mutta sitten se keksi katsoa ylöspäin ja näki leveän muovinauhan, joka läpätti tuulessa. Nauha yritti hyökkäillä kohti Kiraa, mutta koska he marssivat jo kohti kehän toista laitaa, nauhan paukahtelu jäi taakse. Kira-parka ei tiennyt, että koiranäyttelyissä näyttelykehät oli aina tapana rajata, ja useimmiten juuri tuollaisella muovinauhalla. Joskus nauhat naulattiin maahan kiinni, jos tuuli oli todella kova, mutta tässä näyttelyssä nauhat heiluivat maahan työnnettyjen keppien varassa noin puolen metrin korkeudella maasta.

Saman tien emäntä koppasi Kiran kainaloonsa ja nosti pöydälle. Kira oli aivan kauhuissaan, sillä kotona sitä aina kiellettiin nostamasta etukäpäliään matalalle sohvapöydälle. Nyt sen kaikki tassut olivat pöydällä! Mitä ihmettä emäntä tällä kaikella tarkoitti? Kira pälyili järkyttyneenä ympärilleen. Mitä ihmettä sen pitäisi tehdä? Hämmentyneenä se painautui enemmän kasaan. Emäntä tarttui Kiraan ja nosti sitä hännästä (mikä karmea kokemus!) ja rinnan alta ja puolittain pudotti takaisin pöydälle. Kira oli aivan kauhuissaan.

– Onko tuo koira ollut aikaisemmin pöydällä? kysyi vieras ääni emännän takaa.

– Ei ole, sillä me tässä opetellaankin, vastasi emäntä.

– Kannattaisikohan ensin antaa sen vain seistä, ja silitellä sitä rauhoittavasti, ennen kuin sitä nostellaan parempaan asentoon? ehdotti tuntematon. – Saanko minä kokeilla?

Vieras nainen tuli pöydän toiselle puolelle. Emäntä nyökkäsi, ja nainen asettui seisomaan vartalo kiinni pöydän reunassa. Rauhallisesti hän alkoi silitellä Kiraa ja jutella hiljaisella äänellä. Kiralle tuli heti parempi olo, olihan ainakin yksi reuna pöydästä turvallinen. Sehän ei voinut pudota pöydältä siitä kohtaa, missä vieras nainen nojasi omaa vartaloaan pöytään.

– Kyllä koiralle saa jutella kehässä. Ei se ole mikään virhe. Yrittäkää itse olla rauhallinen ja varma, niin koiraannekin jännittää vähemmän. Teidän kannattaisi kotona opetella koiran pöydällä esittämistä.

– Mutta meillä kotona ei ole tällaista pöytää. Ja jos Kira vaikka sitten rupeaa tulemaan aina pöydälle? emäntä hätäili.

– Onko teillä ulkona jotakin puutarhapöytää? nainen kysyi.

– On, mutta se on muovinen ja liukas. Ajattelin minä joskus sitä kokeilla, mutta sitten ajattelin, että Kira vain saa kauhun pöydästä, jos liukastuu siinä.

– Ottakaa vaikka autosta lattiamatto siihen pöydälle, niin ei luista.

– Himskatti, siinähän olisikin ideaa. Kumma ettei tullut itselle mieleen, emäntä vastasi.

– Mitäs jos kokeiltaisiin sellaista, että minä otan tuon oman koirani siihen pöydälle, ja te otatte omanne syliinne turvaan, niin että se näkee miten tämä Creo on pöydällä?

Emäntä suostui ja otti Kiran hellästi syliinsä. Vieras nainen nosti oman westiensä pöydälle ja asetti sen seisomaan edustavasti. Kiralle tuli jotenkin sellainen tunne, että tuo vieras koira puhui sille ja vannoi, että ei pöydällä seisominen ollut mitenkään kamalaa. Creoksi kutsuttu koirahan näytti jopa nauttivan pöydällä esiintymisestä. Kiraa ihmetytti. Eikö pöydällä seisominen ollutkaan vaarallista?! Olisiko mahdollista, että siitä ei putoaisi jos olisi rauhallisesti paikallaan?

Sitten oli Kiran vuoro mallata taas pöydällä olemista. Jotenkin Creosta tuntui huokuvan itsevarmuutta, joka tarttui Kiraankin. Se ei enää vetäytynyt täysin kasaan pöydällä.

– Hienoa, siitähän se lähtee tuo esiintyminen, totesi Creon emäntä.

Mukavasti jutellen emäntä nosti Kiran alas pöydältä ja he lähtivät kipittämään Creon ja tämän emännän perässä pois kehästä. Creo ei kiinnittänyt mitään huomiota yläpuolellaan paukkuvaan muoviseen kehänauhaan, vaan painatti pää ja häntä ylväästi pystyssä nauhan ali kohti omaa boksiaan. Sinne se luikahti takaisin unilleen. Kira vähän lyhisti kehänauhaa alittaessaan, mutta yritti silti olla kuin Creo ja olla välittämättä tuulen aiheuttamasta äänestä päänsä yläpuolella. Emäntä kuului mutisevan jotakin siitä, että olipa harmi, että hän ei ollut itse tullut keksineeksi opettaa Kiraa pöydällä seisomiseen laittamalla auton kumimatto liukuesteeksi pöydälle.