Lukunäyte Bernie ja Tiina

– Ja sitten tulevan viikon tehtävään. Olen saanut maasta viestiä, että siellä on eräällä tytöllä ongelma tulevan koiransa rotuvalinnan kanssa. Vanhemmat ovat – yllättäen – eri mieltä hänen kanssaan. Ja koska minä jo tiedän, mikä rotu on hänelle oikea rotu, lähetän täältä yhden koiran osoittamaan sen hänelle ja hänen vanhemmilleen.

Kaikki koirat pidättivät vaistomaisesti henkeään. Nyt oli jännät paikat! Mikähän rotu olisi tällä kertaa valokeilassa? Eilisestä asti monet olivat esittäneet mielessään rukouksia, että juuri heitä kunnioitettaisiin tällä kerralla tehtävällä, mutta kenelläkään ei ollut todellista aavistusta siitä, millaista koiraa juuri nyt tarvittaisiin maan päällä.

– Tällä kerralla tehtävää lähtee suorittamaan… Kultaenkeli piti niin kutsutun taidepaussin eli odotti hetken ennen totuuden paljastamista. – Berninpaimenkoira! 

Koirajoukko kohahti, ja bernit kiirehtivät eturiviin. Jännitys kohosi. Kuka heistä lähtisi käymään maassa? Jokaisen teki mieli päästä reissuun.

– Olen valinnut lähtijäksi Bernien, ilmoitti Kultaenkeli. Porukka hurrasi Bernielle ja toivotteli hyvää matkaa, ja saman tien he havaitsivat, että Bernie ei enää ollutkaan heidän keskellään. Kultaenkeli oli suorittanut kuuluisan taikanapsautuksensa vasemman kätensä sormilla, ja Bernie oli lähtenyt maahan. Päivän palaveri oli ohi. Koirat hiljentyivät ja kaikki lähettivät hyviä toivotuksia Bernien perään. 

- - -

Niemisillä oli kotosalla äiti ja lapset Tiina ja Matti.

– Äiti, meidän navetan taakse meni juuri berninpaimenkoira! huudahti Tiina.

– Ja höpönhöpönhöpön, huusi Matti. – Tiinalla sitä ei ole mielessään mitään muuta kuin berninpaimenkoirat, vaikka maailmassa olisi miljoona erilaista hienoa koiraa.

– Vaan kun berni on ainoa hieno, puolusti Tiina suosikkiaan.

– Älkää nyt taas kinatko, äiti-Nieminen komensi jälkikasvuaan.

– No nyt se on tuolla toisella nurkalla, kiljui Tiina.

– Mutta siellähän on ihan oikeasti koira, myönsi äiti Nieminen hämmästyneellä äänellä.

– Minähän sanoin, totesi Tiina. – Se on varmaan karannut jostakin. Hei, katsokaa, nyt se istuu ja tuijottaa meitä tänne lasin läpi. 

Saman tien Tiina juoksi eteiseen ja pyyhälsi ovesta ulos. Bernie nousi seisomaan ja heilutti häntäänsä, sillä tuolta sen autettava selvästikin saapui. Bernie innostui kovasti, ja lähti Tiinaa vastaan. Puolessa pihaa he kohtasivat, ja Tiina pysähtyi. Bernie ei saanut vauhtiaan pysähtymään yhtä helposti, vaan törmäsi Tiinan jalkoihin ja Tiina kaatui. Pahaksi onneksi siinä kohdalla oli monta pientä kuralätäkköä, ja Tiinan housut kastuivat välittömästi. Tiinaa se ei kuitenkaan haitannut, sillä olihan hänet kaatanut koira, ihka oikea berninpaimenkoira. Tiina nousi ylös ja kutsui koiraa mukaansa.

– Tule, berni, mennään sisälle! 

Bernie oli yllättynyt, että Tiina tiesi sen nimen, vaikka ääntämys olikin vähän heikko, kun loppu-ee puuttui. Hyvillä mielin se lähti löntystelemään Tiinan kanssa kohti taloa.