Illan suussa isä-Nieminen sitten tulikin kotiin ja nosti kolmen kilon pussin sertiä keittiön työtasolle.
– Oi voi, onko se NOIN iso? hän ihmetteli ääneen.
Bernietä alkoi jo vähän harmittaa jatkuva huomauttelu sen koosta. Kaikki berninpaimenkoirathan ovat isoja koiria, eikä siitä tarvitse tehdä mitään erityisnumeroa, että Bernie on vähän tavallista kookkaampi. Eikö se olekaan tärkeintä, että sydän on puhdasta kultaa? mietiskeli Bernie. Sen emäntä entisessä maanpäällisessä elämässä oli aina kehunut ystävilleen, että hänen koiransa sydän oli puhdasta kultaa, ja koska koira oli noin iso, siihen sopi iso sydän.
– Iso? ihmetteli Tiina. – Tuosta pussistahan riittää ruokaa tuskin moneksikaan päiväksi!
– Mutta minä puhuinkin koirasta, en ruokapussista, isä ilmoitti.
– Niinpä. Mutta eivät nuo kaksi todellakaan ole oikein suhteessa toisiinsa, hymyili äiti.
Taas Bernietä ihmetytti. Mitä suhdetta siihen tarvittiin? Ei muuta kuin ruokaa kuppiin, niin kyllä hän sille suhteita osoittaisi. Suorinta tietä vatsaan ja sillä hyvä.


sulje ikkuna